Taiteen tiedonalat

Taidehistoriallista pohdintaa ei kuvamatkan tässä vaiheessa ole vielä syntynyt paljoa. Minttu tiesi tekijän ennestään ja kertoi pitävänsä hänen töistään. Teoksen merkitystä on pohdittu hieman. Minttu näkee kuvan itseni lisäksi jonkinlaisena feministisenä kannanottona. Marikalle kuvasta löytyi sisäisen kamppailun ja haavoittuvuuden teemoja. Myös kiltteyden ja sukupuoliroolien teemat tuodaan esille. Tekstit ovat kuvailevia ja tulkitsevia, joten ne menevät kai eniten taidekritiikin leiriin. Ryhmäläiset kuvailevat varjoja, valoa,  värien harmoniaa ja pehmeyttä, kuva on "kuin still-kuva jostain kohtauksesta". Napit ovat kiinnittäneet kaikkien huomion ensimmäisenä. Paidan nähdään symboloivan pakkopaitaa ja korsettia.

Ryhmäläisten teksteissä ilmenee taidekritiikin ensimmäistä vaihetta, eli sitä, missä kuvataan teosta lausumatta siitä vielä selkeitä mielipiteitä. Kuvan sisältöä ja merkityksiä on pohdittu.

Kuva on herättänyt paljon assosiaatioita, muistoja ja tunteita. Ryhmäläiset kuvailevat teosta häpeän, sukupuoliroolien,  naisen aseman kuvauksena. Molemmat ryhmäläiset myös kokevat "jonkun kolmannen" läsnäolon kuvassa. Marikalle kuva toi muistoja sairaalasta, Minttu ei ollut löytänyt yhteyksiä omaan elämäänsä. Hän kokee kuvan feminiinisenä ja tällaisen teeman mielenkiintoa herättäväksi.

Esteettisisiä kysymyksiäkin tuodaan esille. Teosta kuvailtiin kauniiksi ja koskettavaksi. Pohdimme ehkä enemmän suullisesti ryhmän kesken syitä siihen, miksi kuva nähdään kauniina. Tällaisia syitä olivat esim. se, että hahmo on keskellä, värit pehmeät ja toisiinsa sointuvat ja ehkäpä myös mallin nuoruus ja sopusuhtaisuus. Kuvaa luonnehdittiin ryhmässä mm. sanoilla arkinen, intiimi, hiljainen, harmoninen, elokuvamainen.

Kuvallistava katsominen

Tunnilla tehtyjä pikapiirroksia:

Halusin korostaa nappeja ja tutkia muotoa ja väriä paperisuikaleilla repimällä. Tätä tehdessä huomasin napin lävien langettamat varjot iholle (jota ei kyllä tässä kuvassa näe). Mielestäni napit ovat keskeisin symbolinen tekijä kuvassa. Myös huolimattomasti kiinni vetäistyt hiukset ovat keskeinen teema.

Piirsin ja väritin pelkät paidan varjot ja kurtut. Niistä havainnoitui se, miten paita todella kiristää ja on liian pieni.

Ryhmätuotoksia

"Päin seinää!" -ryhmämme pastissi teoksesta.

Assosiaatioita ja ajatuksenvirtaa ryhmän kesken.

Alkupohdinnat

1. Mielikuvamatka

Seison huoneessa ja katson naista. Meitä on monta katsojaa, eri-ikäisiä miehiä ja naisia. Huone on ahdas ja katsomme kaikki hiljaisuudessa naista. Kuuluu vain ihmisten hengitys ja naisen paidan kahina, kun hän keinuttaa hiljaa itseään ja hyräilee hiljaa kehtolaulua. Hän hypistelee käsissään jotakin, mutten näe mitä. Huoneessa tuoksuu hiukan makealle, kukille. Huone on siisti ja melko kliininen. Ikkunasta lankeaa valoa naisen hahmoon, mutta hän ei katso ikkunasta ulos vaan on kääntynyt seinään päin. Minua ahdistaa hieman.  Vieressäni olevat ihmiset kirjoittavat jotakin valkoisiin muistikirjoihin. He eivät puhu. Keski-ikäinen mies kävelee kohti naista ja tarttuu hänen olkapäähänsä, aikoo kääntää naisen yleisöön päin... samalla rävähdän pois kuvasta ja olen helpottunut ja kummissani.

2. Kohtaaminen/Pohdintaa

Kuvassa on voimakas hiljaisuuden, nöyryyden ja yksinäisyyden tuntu. Ensikohtaamisessa kuvan kanssa heräsi lähinnä negatiivisia tuntemuksia: alistuneisuus, nöyryys, häpeä, vankila. Toisaalta kuva itsessään on hyvin esteettinen ja miellyttävä, nainen on kaunis ja nuori ja hoikka, valot ja varjot ovat pehmeät ja sommittelu harmoninen. Mieleeni nousi laadullisia assosiaatioita: lumi, maito, lumikki, luut, ranka tai kalanruoto. Napit herättävät huomion ja kysymyksiä: kuka puki paidan naiselle? Onko nainen kasvanut liian isoksi paitaan? Miten ja miksi yksi napeista on irronut? Miksi naisen katsetta ei näytetä? Hiukset on vetäisty melko huolimattomasti kiinni. Kuvasta tuli myös elokuvallinen olo, se voisi olla still-kuva jostain 1800-luvulle sijoittuvasta brittisarjasta. Rajasimme yhdessä kuvasta oikean reunan ja johdot pois. Kuvasta tuli hyvin erilainen ja se muistutti meitä jostain pyhästä kuvasta, ihan kuin naisen ympärille olisi hahmottunut sädekehä. Johdot tuovat kuvaan arkisen elementin ja niistä ja valkoisesta seinästä tuli mieleen hullujenhuone tai laitos. Käsien asento tuo mieleen avuttomuuden.

Pastissikuvassa kiinnitin vielä enemmän huomiota paidan asentoon, siihen että vasen reuna nousee selkeästi ylemmäs kuin oikea. Kuvaa tehdessä huomasi, miten yksinkertaisilla elementeillä kuva on rakennettu ja viesti viestitetään. Onnistuimme mielestäni ihan hyvin sen rakentamisessa, vain valon kanssa oli vaikeuksia.

***

Ensimmäiseksi huomioni kiinnittyi paitaan ja nappeihin. Mielestäni napit ja maidonvalkoinen paita ovat hyvin esteettiset ja tapa jolla paita on kiinni ja sen jättämä kuvio, on kaunis. Aivan ensimmäinen assosiaatio oli viktoriaanisen ajan alistettu nainen. Ei näköalaa, ei tulevaisuutta, vain liian ahtaaksi käyvä "paita" eli naisen rooli yhteiskunnassa. Joku muu on selkeästi pukenut sen hänen päälleen. Vai onko sittenkään? Aivan kuin hahmo olisi jätetty nurkkaan häpeämään.

Omaan elämään en osaa liittää kuvaa kovin voimakkaasti. Voin nähdä paidan jollakin tavalla tiettynä asenteena tai muistona, tarpeena pukeutua ikään kuin vanhaan ja tuttuun mutta jo liian pieneksi käyneeseen. Kapea ja ulkoapäinmääritelty sukupuolirooli tulee myös mieleen. Se kun joku muu määrittelee, tunkee tiettyyn boksiin ja kohtelee sen mukaisesti.  Myös tietty ulkopuolisuuden tunne tulee mieleen, se kun ei sovi porukkaan ja joutuu nurkkaan.  Kuva on hyvin unennomainen, jonkun muisto.

Ennestään en tiedä kuvasta mitään muuta, kuin että osaan päätellä sen olevan valokuva, joka on otettu todennäköisesti 2000-luvulla. Pohdimme kuinka teoksen tulkinta muuttuisi, jos kuvaaja olisi mies. Oletan kuvaajan olevan nuori nainen. Teoksessa on mielestäni kysymys jonkin subjektiivisen hetken tai muiston tallentaminen, epävarmuuden ja sopimattomuuden tunne.