Alkupohdinnat

1. Mielikuvamatka

Seison huoneessa ja katson naista. Meitä on monta katsojaa, eri-ikäisiä miehiä ja naisia. Huone on ahdas ja katsomme kaikki hiljaisuudessa naista. Kuuluu vain ihmisten hengitys ja naisen paidan kahina, kun hän keinuttaa hiljaa itseään ja hyräilee hiljaa kehtolaulua. Hän hypistelee käsissään jotakin, mutten näe mitä. Huoneessa tuoksuu hiukan makealle, kukille. Huone on siisti ja melko kliininen. Ikkunasta lankeaa valoa naisen hahmoon, mutta hän ei katso ikkunasta ulos vaan on kääntynyt seinään päin. Minua ahdistaa hieman.  Vieressäni olevat ihmiset kirjoittavat jotakin valkoisiin muistikirjoihin. He eivät puhu. Keski-ikäinen mies kävelee kohti naista ja tarttuu hänen olkapäähänsä, aikoo kääntää naisen yleisöön päin... samalla rävähdän pois kuvasta ja olen helpottunut ja kummissani.

2. Kohtaaminen/Pohdintaa

Kuvassa on voimakas hiljaisuuden, nöyryyden ja yksinäisyyden tuntu. Ensikohtaamisessa kuvan kanssa heräsi lähinnä negatiivisia tuntemuksia: alistuneisuus, nöyryys, häpeä, vankila. Toisaalta kuva itsessään on hyvin esteettinen ja miellyttävä, nainen on kaunis ja nuori ja hoikka, valot ja varjot ovat pehmeät ja sommittelu harmoninen. Mieleeni nousi laadullisia assosiaatioita: lumi, maito, lumikki, luut, ranka tai kalanruoto. Napit herättävät huomion ja kysymyksiä: kuka puki paidan naiselle? Onko nainen kasvanut liian isoksi paitaan? Miten ja miksi yksi napeista on irronut? Miksi naisen katsetta ei näytetä? Hiukset on vetäisty melko huolimattomasti kiinni. Kuvasta tuli myös elokuvallinen olo, se voisi olla still-kuva jostain 1800-luvulle sijoittuvasta brittisarjasta. Rajasimme yhdessä kuvasta oikean reunan ja johdot pois. Kuvasta tuli hyvin erilainen ja se muistutti meitä jostain pyhästä kuvasta, ihan kuin naisen ympärille olisi hahmottunut sädekehä. Johdot tuovat kuvaan arkisen elementin ja niistä ja valkoisesta seinästä tuli mieleen hullujenhuone tai laitos. Käsien asento tuo mieleen avuttomuuden.

Pastissikuvassa kiinnitin vielä enemmän huomiota paidan asentoon, siihen että vasen reuna nousee selkeästi ylemmäs kuin oikea. Kuvaa tehdessä huomasi, miten yksinkertaisilla elementeillä kuva on rakennettu ja viesti viestitetään. Onnistuimme mielestäni ihan hyvin sen rakentamisessa, vain valon kanssa oli vaikeuksia.

***

Ensimmäiseksi huomioni kiinnittyi paitaan ja nappeihin. Mielestäni napit ja maidonvalkoinen paita ovat hyvin esteettiset ja tapa jolla paita on kiinni ja sen jättämä kuvio, on kaunis. Aivan ensimmäinen assosiaatio oli viktoriaanisen ajan alistettu nainen. Ei näköalaa, ei tulevaisuutta, vain liian ahtaaksi käyvä "paita" eli naisen rooli yhteiskunnassa. Joku muu on selkeästi pukenut sen hänen päälleen. Vai onko sittenkään? Aivan kuin hahmo olisi jätetty nurkkaan häpeämään.

Omaan elämään en osaa liittää kuvaa kovin voimakkaasti. Voin nähdä paidan jollakin tavalla tiettynä asenteena tai muistona, tarpeena pukeutua ikään kuin vanhaan ja tuttuun mutta jo liian pieneksi käyneeseen. Kapea ja ulkoapäinmääritelty sukupuolirooli tulee myös mieleen. Se kun joku muu määrittelee, tunkee tiettyyn boksiin ja kohtelee sen mukaisesti.  Myös tietty ulkopuolisuuden tunne tulee mieleen, se kun ei sovi porukkaan ja joutuu nurkkaan.  Kuva on hyvin unennomainen, jonkun muisto.

Ennestään en tiedä kuvasta mitään muuta, kuin että osaan päätellä sen olevan valokuva, joka on otettu todennäköisesti 2000-luvulla. Pohdimme kuinka teoksen tulkinta muuttuisi, jos kuvaaja olisi mies. Oletan kuvaajan olevan nuori nainen. Teoksessa on mielestäni kysymys jonkin subjektiivisen hetken tai muiston tallentaminen, epävarmuuden ja sopimattomuuden tunne.