Kollaasi ja kollaasiteksti

Kollaasin tekeminen oli minusta hyvin mieluisa tehtävä. Kuva herätti useita mielleyhtymiä ja assosiaatiota ja lähdinkin tekemään kollaasia hyvin intuitiiviselta pohjalta. Minulla on Pinterest –tili, jossa pidän aikamoista kuvapankkia. Löysin sieltä useita kuvia, joissa oli tunnelmia, joita assosioin Leppälän kuvaan. Käytin myös ensimmäisellä tai toisella tunnilla tekemämme kuvakartan assosiaatioita ja piirroksia hyödyksi (kalanruoto, korsetti, lumikki….) ja etsin niihin liittyviä kuvia Googlesta. Kirjastossa selasin ja kuvasin muutaman taidekuvan valokuvakirjoista ja modernin taiteen kirjoista. Marja Pirilän valokuva “Camera Obscura, Iris” tuntui asetelmaltaan avainkuvan lähisukulaiselta. Samoin Henri Matissen “Italialainen nainen” oli väreiltään, sommitelmaltaan ja naisen asennon siivittämänä kuin toisinto kuvan naisesta, mutta edestäpäin. Päädyin teemani vuoksi lisäämään sarjaan yhden itse ottamani valokuvan, joka kuvastaa masennusta ja toivoa.

Minulle oli alusta saakka selvää, että haluan runsaan määrän kuvia ja haluan tehdä kollaasin käsin. Teen nykyisin paljon kuvia tietokoneella, joten käsinkosketeltava teos tuntui houkuttelevalta ja opettavaiselta työtavalta. Kuvien karsimiseen ja valikoitumiseen vaikuttivat ehkä teemaa enemmän kuvien yhteensopivuus toisiinsa väreiltään ja tunnelmiltaan. Tuntui muutenkin, että tein työtä hyvin paljon esteettistä silmää ylläpitäen, en niinkään teemaa tai aihetta miettien. Teema ikään kuin avautui minulle tehdessä. Aiheita, joita mietin enemmän tai vähemmän tietoisesti olivat yksinäisyys, naisen elämä ja siihen yhdistettävät odotukset. Ehkä myös tietynlainen ahtaus, harhailevuus ja aikuiseksi kasvamisen pelko. Nämä ovat mielestäni nykynuorten ja nuorten aikuisten ongelmia. Odotukset ja raamit, joissa tytöillä ja naisilla on kasvaa, liittyvät aina aikaan ja kulttuuriin ja ovat hyvin erilaisia. Olin hyvin mielissäni kollaasin katselukerralla, kun ihmiset löysivät kuvasta juuri niitä teemoja ja ajatuksia, joita olin miettinyt kuvaa tehdessä. Oli myös mukava kuulla muiden opiskelijoiden kommenteissa, että kollaasini toi mieleen vanhat kuva-albumit, se oli yksi omista mielleyhtymistäni! 

Mietin kollaasia rakentaessa hyvin pitkään kuvien paikkoja ja järjestystä, päällekkäisyyttä ja sulautumista toisiinsa. Tämä oli varsin opettavaista. Halusin leikata taustan muuhun malliin kuin neliöksi, halusin siitä jonkinlaisen kivimäisen möykyn, joka tukee kuvien muodostamaa rakennetta. Joku kommentoi, että muoto toi mieleen naisen asennon. Omassa opetustyössäni käytän mieluusti tulevaisuudessa jotain tämänkaltaista kollaasintekoa, se opettaa paljon sommittelusta, tulkitsemisesta ja siitä, että kokonaisuus on aina enemmän kuin osiensa summa.