Pimeyttä. Askelten kopinaa. Sivalluksia ja uikerrusta.
Paljas sääri. Naisen naama on veressä. Lapsen silmät katsovat arasti ylöspäin.
Jonkun silmät ovat kiinni, niiden ympärillä on rähmää ja tummuvaa nestettä. Ei
saa puhua, ei saa kertoa. Seison vaaleassa pyjamassa pimeässä huoneessa,
naisten kuvat vyöryvät ylleni. Olen jähmettynyt. Valo loistaa silmään. Märta
Tikkasen runo puhuu
"silti,
sitä on mahdotonta käsittää
sitä on mahdotonta unohtaa"
Kaikki maailman vääryydet naissukupuolta kohtaan, erityisesti fyysinen väkivalta monine eri muotoineen olivat performanssimme
teemana. Performanssia oli rankasta teemasta huolimatta mielenkiintoista tehdä.
Minulla oli aika iso rooli äänimaailman luojana ja projektin kasaankokoajana.
Halusimme äänimaailmasta arkisen, mutta viiltävän. Paistuva ritisevä rasva ja
rahan kilinä ja kolina yhdessä kuvista thaimaalaisten prostituoitujen kanssa
eivät varmasti jättäneet kylmäksi. Seisoimme rivissä pöytien päällä valkoiset
asut yllämme ja projisoimme kuvat videotykillä itseemme. Olimme kangas ja
samalla osa näitä miljoonia naisia.
(Ps. en löytänyt Picasasta kuvaa performanssista, olisiko sen pitänyt olla siellä?)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti